Essee, kirjoitelma, tiivistelmä...

Tälle viikonlopulle on tiedossa kahden esseen sekä oman uraportfolion tekeminen. Olen huomannut että kaikista vaikeinta tässä tiivistetyssä opiskelutahdissa on ollut erilaisten laajojen kirjoitustehtävien tekeminen. Ja kirjoitusrauha on sellainen mitä tarvitsen. Jos perhe on kotona, ei kirjoittamisesta tule mitään kun ajatus katkeaa jatkuvasti.

Onneksi koulussamme on hyvä ohje tekstin tuottamiseen, mutta kyllä se aloitus on joka kerta yhtä vaikea. Yksi opettajistamme antoi vinkiksi että alkuun voi kirjoittaa ihan mitä vaan (vaikka säästä), ja siitä se lopuulliseen muotoon haluttu teksti sitten pikkuhiljaa muotoutuu. Tätä tyyliä olen yrittänyt parhaani mukaan käyttää ja olen yksinkertaisesti pakottanut itseni aloittamaan tekstin täysin tyhjänpäiväsillä latteuksilla. Kyllä sieltä aina on valmis teksti lopulta pullahtanut ulos.

Valmiin tehtävänpalautuksen kohdalla iskee epävarmuus, ja välittömästi lähetyksen jälkeen tulee helpottava tunne kun on saanut edes jotakin tehtyä.
 
- Maria

Läksyt, läksyt

Eipä ole koti ollut yhtä puhdas aikoihin. Minun piti viikonloppuna tehdä kaikki mahdolliset läksyt (esseet, yhteenvedot, portfoliot) mitä tähän asti on tullut. Läksyjen sijaan siivosin lauantaina noin viisi tuntia kotia ja eilen sunnuntaina kävin läpi kuivaruokakaapin. Sitten oli pakko tehdä edes se läksy, missä oli palautuspäivä tänään.

Eikä se edes ollut mikään iso juttu; kahdensadan sanan englanninkielinen tiivistelmä uutisesta. Aikaa tähän tehtävään meni noin tunti.

Ihmisluonto on mielenkiintoinen...

- Maria

Reppuni mun

Silloin kun minä olin nuori, käytti Kånkenia vain pahimmat partiohipit. Ja taisi se sama reppu olla monella käytössä koko peruskouluajan. Huh. Oma reppu vaihtui tiuhaan, ihan vähintään kerran vuodessa.

Olen kohta pari vuotta tehnyt hidasta, mutta sitäkin sinnikkäämpää tavaroiden karsimistyötä. Luonnollisesti olin siis päättänyt pärjätä sillä repulla mikä minulla on jo ennestään. Mutta sitten aloin lämpenemään tuolle laatikkorepulle... Muutamaa päivää myöhemmin hankin itselleni Partioaitasta mustan laptop-mallisen Kånkenin ja voi kuinka loistava se onkaan! Siinä saan kaikki koulupaperit pidettyä läppäritaskussa eikä ne rypisty ja rutistu muiden tavaroiden seassa ja vesipullo ja sateenvarjo kulkevat sivutaskuissa ja, ja ja...

Taas kerran jouduin syömään sanani :D

- Maria

Arkirutiinit

Alku oli aikamoista sähläystä, mutta kahden viikon jälkeen on löytynyt sopivat rutiinit ja tavat pyörittää arkea.

Eniten nautin aamuista, koska silloin on eniten aikaa. Aamuisin kerkeän syömään lasten kanssa aamupalan kotona, hoitaa osan kotitöistä (mm. keittiön siivous, silittäminen), föönaamaan/suoristamaan hiukset, ja kerkeän jopa meikkaamaan aamuisin! Itsestäänselvyyksiä joillekin, mutta minulle ei... Enkä oikeastaan koskaan lähde samalla ovenavauksella lasten kanssa vaan vietän vielä viitisen minuuttia ihan omassa rauhassa. Vaikka vain sohvalla istuen (yleensä kuitenkin laukkua pakaten/eväitä tehden).

Työpaikkani on lähellä kotia ja töissä olen kuusi tuntia. Olen yleensä viimeistään 15.30 kotona, joskus jopa tuntia aikaisemmin. Teen ruokaa, syön lasten kanssa ja kun mies tulee kotiin, lähden kouluun. Yleensä kello on tuolloin 16.35 Joinakin päivinä jätän kotona käymisen välistä ja menen pyörällä suoraan töistä kouluun. Silloin mukana pitää olla pyyhe että kerkeää käymään koulun kuntosalin suihkussa.

Kotona olen 20.30 ja kerkeän hyvin tarkastamaan toisen läksyt ja osallistumaan muutenkin iltapuuhiin. Ja kun lapset ovat nukkumassa saatan aloittaa läksyt, mutta yleensä jätän ne suosiolla viikonlopulle. Illan aikana käyn miehen kanssa läpi seuraavan päivän aikataulun, auton käytön (meillä on vain yksi auto) ja muut muistettavat asiat.

Perjantai on kiva päivä. Silloin ei ole koulua ja lasten koulu alkaa kahdeksalta, joten pääsen lähtemään töistä kahden jälkeen. Nyt on kova yritys päällä, että saisimme aina siivottua torstaisin ja perjantaisin joko tekisimme itse jotain herkkuruokaa (meillä tortillat tmv.) tai hakisimme valmista ruokaa kotiin ja voisimme kerrankin syödä koko perheen voimin!

Puoliso on kyllä avainasemassa tämän arjen pyörittämisessä. Hän hoitaa kauppareissut ja lasten harrastukset, tarkistaa läksyt ja tietää missä lapset milloinkin menevät. Ei taitaisi onnistua yksikseen tämän arjen pyöritys.

- Maria

Paljonko saisi olla..?

Katsoin tuntitarjotinta sillä asenteella, että otan kaikki kurssit. Syykin oli selvä; edellisistä kouluvuosista on aikaa yli kymmenen vuotta, joten olisi aika päivittää osaaminen.

Sitten menin ensimmäiselle perusopintojen kurssille ja totesin että on aivan turhaa istua kuuntelemassa itsestäänselviä asioita ja kuormittaa muutenkin kiireistä syksyä. Nyt olen hakenut hyväksilukuja sen verran, että neljän illan viikkoja on tämän syksyn aikana vain muutama. Ja luotan kyllä omaan ammattitaitooni sen verran ettei kylmää ollenkaan jatko-opintoja ajatellen.

Kaikenkaikkiaan olen todella innoissani opinnoista. Tunneilla keskityn vain opetukseen ja imen kaiken tiedon mitä saatavilla on. Kotiin kerkeän juuri sopivasti iltapalalle eli lapsiakin näkee (onneksi!). Kotitehtäviä teen pääsääntöisesti lauantaina ja/tai sunnuntaina silloin kun koti on hiljainen. Jos lapset ovat kotona, niin ovat jatkuvasti ympärillä pyörimässä ja kyselemässä... Onneksi viettävät paljon aikaa pihalla.

- Maria