Alku oli aikamoista sähläystä, mutta kahden viikon jälkeen on löytynyt sopivat rutiinit ja tavat pyörittää arkea.
Eniten nautin aamuista, koska silloin on eniten aikaa. Aamuisin kerkeän syömään lasten kanssa aamupalan kotona, hoitaa osan kotitöistä (mm. keittiön siivous, silittäminen), föönaamaan/suoristamaan hiukset, ja kerkeän jopa meikkaamaan aamuisin! Itsestäänselvyyksiä joillekin, mutta minulle ei... Enkä oikeastaan koskaan lähde samalla ovenavauksella lasten kanssa vaan vietän vielä viitisen minuuttia ihan omassa rauhassa. Vaikka vain sohvalla istuen (yleensä kuitenkin laukkua pakaten/eväitä tehden).
Työpaikkani on lähellä kotia ja töissä olen kuusi tuntia. Olen yleensä viimeistään 15.30 kotona, joskus jopa tuntia aikaisemmin. Teen ruokaa, syön lasten kanssa ja kun mies tulee kotiin, lähden kouluun. Yleensä kello on tuolloin 16.35 Joinakin päivinä jätän kotona käymisen välistä ja menen pyörällä suoraan töistä kouluun. Silloin mukana pitää olla pyyhe että kerkeää käymään koulun kuntosalin suihkussa.
Kotona olen 20.30 ja kerkeän hyvin tarkastamaan toisen läksyt ja osallistumaan muutenkin iltapuuhiin. Ja kun lapset ovat nukkumassa saatan aloittaa läksyt, mutta yleensä jätän ne suosiolla viikonlopulle. Illan aikana käyn miehen kanssa läpi seuraavan päivän aikataulun, auton käytön (meillä on vain yksi auto) ja muut muistettavat asiat.
Perjantai on kiva päivä. Silloin ei ole koulua ja lasten koulu alkaa kahdeksalta, joten pääsen lähtemään töistä kahden jälkeen. Nyt on kova yritys päällä, että saisimme aina siivottua torstaisin ja perjantaisin joko tekisimme itse jotain herkkuruokaa (meillä tortillat tmv.) tai hakisimme valmista ruokaa kotiin ja voisimme kerrankin syödä koko perheen voimin!
Puoliso on kyllä avainasemassa tämän arjen pyörittämisessä. Hän hoitaa kauppareissut ja lasten harrastukset, tarkistaa läksyt ja tietää missä lapset milloinkin menevät. Ei taitaisi onnistua yksikseen tämän arjen pyöritys.
- Maria
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti